Maan ja luonnon kanssa sopusoinnussa elämiseen sisältyy monenlaisia eri taajuuksia ja luonto voi tuottaa koviakin ääniä. Gaian ääni jylisee syvänä ja matalana maanjäristyksen aikana. Salamaniskua seuraava jysähdys voi kuulua monien kilometrien päähän.
Elämän kiertokulku on luonnollinen osa maassa asuvien elämää. Yksikään vuodenaika ei ole maa äidin näkökulmasta katsottuna toista arvokkaampi: kevät (syntymän aika) ei ole parempi kuin talvi (kuoleman aika). Kyse on vain sykleistä, elämän rytmistä, joilla on kaikilla oma merkityksensä.
Ihmiskunta ei tunnu osaavan elää harmoniassa luonnon kanssa, olla yhtä luonnon kanssa ja ilman tätä ymmärrystä ei ole sopusointua. Ihminen tuhoaa, ei siivoa jälkiään, rakenna uudelleen sitä, mitä on tuhonnut. Metsiä hakataan maan tasalle, jotta saadaan tilaa rakentaa kerrostaloja.
Toisinaan ihmisen on vaikea käsittää maa äidin “epätasapainoja” – luonnonkatastrofeja, hurrikaaneja, tornadoja, metsäpaloja. Kuitenkin nämäkin kuuluvat osana luonnollisiin rytmeihin.
Ihminen on unohtanut olevansa osa tätä samaa luontoa, hengittävänsä samaa ilmaa yhdessä lukemattoman määrän maassa elävien olentojen kanssa. Jakavansa saman tilan hyvin erilaisten olomuotojen kanssa.
