Elämässä löytyy aina joku, joka tarvitsee apua enemmän kuin sinä.
Kun elämässä ilmenee vaikeuksia, haluaa ensin piiloutua ja olla erossa kaikista ja vain keskittyä omaan tilaansa, kuinka järkyttynyt on juuri sillä hetkellä. Kun tunnemme olomme melankoliseksi, nopein tapa päästä siitä irti, on keskittää huomionsa muuhun. Käännä siis huomiosi toisiin ihmisiin ja olemalla toisten palvelijana saa monesti vastuksia omiin kysymyksiinsä. Vain mestari voi olla palveluksessa.
Kun huomaa ne ihmiset, joita voi auttaa, vahvistuu myös oma tunne siitä, että ei ole koskaan yksin vaikeuksiensa kanssa, vaan moni muu kokee samoja asioita. Kaikilla on oman elämänsä kanssa haasteita ja mitä enemmän kamppailee, taistelee niitä vastaan, ne voimistuvat. Kun taas hyväksyy, että jokin asia on nyt näin, mutta se ei ole tällä ikuisesti vaan tästä menen eteenpäin, myös taistelu loppuu ja sallii itsensä päästää irti negatiivisuudesta ja ratkaisut ilmaantuvat aivan yllättävillä tavoilla.
Kun autamme toista hankalassa tilanteessa olevaa, saamme myös hänen valoaan omaan vaikeuteemme; neuvoilla tai vain hänen läsnäolollaan. Mieli luo pakottavan tarpeen saada kaikki yksityiskohdat asioita, käsittää mistä on kyse, mutta päästämällä irti tarpeesta saada yksityiskohtaista tieto, saakin aikaan muutoksen.
Voisi käyttää monen taiteilijan tai luovan henkilön tapaa saada oivalluksia, kun inspiraatio on kadonnut – kävellä korttelin ympäri tai tehdä kotiaskareita huomion kiinnittämiseksi toisaalle.
Tee siis itsellesi palvelus ja pidä taukoa, kun sinulla on murheita ja etsi joku, joka tarvitsee apuasi.
