Jatkuvaa draamaa
Tuntuu siltä, että on ihmisiä, jotka elävät elämäänsä ja hyppäävät toistuvasti hankalasta tilanteesta toiseen ja ovat epätasapainoisten ihmisten ympäröiminä. Joku uskoo olevansa kohtalon uhri ja heitä on siksi ihan oikeutettua rangaista pahoista teostaan. Kuitenkaan kukaan ei ole täällä maassa rangaistuksena. Toiset vain alitajuisesti vetävät jatkuvaa draamaa, katstrofeja toinen toisensa jälkeen omien valintojensa, asenteidensa ja ajatusmalleihinsa perustuen.
Draama tuo jännitystä ja mielihyvää ja saa ihmisen tuntemaan – olen olemassa. Kuitenkin kaikki tuo saa lopulta aikaan turhautumisen tunnetta ja energian vajausta. Kun oivaltaa, että draama on riippuvuus siinä, missä alkoholi tai huumeet, voi olla tietoinen miksi hakee jatkuvaa epämukavuutta elämässään.
Draamaan ihastunut ihminen tuntee epämukavuutta jos elämä sujuukin tyynen rauhallisesti. Draama okeastaan monella tavalla palvelee heitä, tuoden mielihyvän tunteen ja draama luo uhrina olemisen identiteetin. Draaman avulla joku voi luulla välttelevänsä hylätyksi tulemisen tunnetta, kun hän esittää avainhenkilöä tuossa kotinäytelmässä.
Alitajuinen tarve kokea draamaa voi helpottua vaikka kirjoittamalla ylös kokemuksiaan. Toistamalla kirjoittamista voi saada selkeyttä ja uutta näkökulmaa, miksi käyttäytyy kyseisellä tavalla. Kun tietoisesti et osallistu enää tuohon näytelmään tai edes ole yhteydessä dramaattisiin ihmisiin, luot uudenlaisen tilan, jossa vallitsee tyyneys, hiljaisuus ja ilo viettää rauhallista elämää ilman draamaa.
