Luovaa unelmointia

Luovaa unelmointia

Lapsen minulla oli tapana kuvitella olevani laulaja, luova taiteilija, elin fantasian maailmassa ja unelmoin monia luovuuteen liittyviä asioita. Vanhempani olivat molemmat luovia ihmisiä ja musiikki ja kuvataide olivat jokapäiväistä elämääni. Suunnittelin ja valmistin kaikki vaatteeni itse, ja tästä muodostuikin ammatti minulle yli 30 vuoden ajan. Vanhempieni ansiosta en koskaan ole lopettanut tuota fantasiamaailmaani.

Ehkä sinulle tapahtui, että lopetit lapselle luonnollisen tavan elää fantasiassa, koska sinulle sanottiin, ettei fantasia ole todellisuutta. Aloit kontrolloida omaa luovuuttasi, sabotoit itse itseäsi, lopetit mielikuvituksen ja unelmoinnin käytön, koska aloit ajatella, ettei sillä on maailmassa mitään arvoa. Suljit sisäisen taiteilijan itsessäsi.

Lapset jakavat piirustuksia ja laulujaan avoimesti ja kysyn sinulta miksi et tekisi samoin? Saatat nyt muistaa, kuinka lapsena teit vaikkapa koruja tai kirjoitit tarinoita, lauluja. Sielusi vastaa heti energeettisesti, kun se tuntee tuon ajan, jolloin sallit itsesi ilmaista itseäsi vapaasti.

Koskaan et ole liian vanha ottamaan kynää käteesi, kirjoittamaan pientä tarinaa tai hyräilemään laulua. Huomaat, että esteet, jotka rakensit itsellesi, nousivat pelosta – olen liian vanha, en osaa riittävän hyvin, minulla ei ole aikaa.

Jokainen luova toiminta vie sinut syvemmälle kauneuden ja taianomaisuuden tasoille, tasoille, joissa sinulla on kaikki oikeudet kääntyä ja vaatia oma luova ilmaisusi takaisin.

Rita no 291