Armo

Armo elää jokaisessa tilanteessa, jokaisessa hetkessä elämässäsi, mutta kuitenkaan et aina oivalla sen läsnäoloa.

Armo on aina ollut sinussa, sinun kanssasi – sinä olet armo. Sinä olet tuo armo, vihkeys, joka virtaa läpi elämäsi kuin joki, joka oikeasti muistuttaa sinua taiasta, jonka olet unohtanut. Armo, – sulous, suosio, viehkeys sirous, ylväys – nämä kaikki ominaisuudet ovat armoa. Sano itsellesi nyt – “Minä olen armo” ja niin sinä olet.

Armon suloisuus tuntuu tulevan ei – mistään, kun koet hienovaraisia kauneuden astimuksia. Kun aistit kaikkea kauneutta ympärilläsi niin tiedosta silloin, että armo työskentelee kanssasi, vaikuttaa elämääsi.

Armo työskentelee kanssasi myös silloin, kun koet ihmissuhteen päättyvän tai työssä tapahtuu muutoksia, silloinkin armon suloisuus on läsnä, mutta unohdat sen. Jokaisessa hetkessä armo tarjoaa sinulle aina uuden mahdollisuuden.

Mitä jos eläisit jokaisen päiväsi armossa, oivaltaisit, että jokainen päiväsi avautuu edottomasti sinua palvelevana päivänä. Mitä jos sallisit itsesi aistia kaikki jokapäiväiset  tapahtumat ihmeinä, joita armo tarjoaa tavallisten tapahtumien ja toimien muodossa ja huomaisitkin, että kaikki tuo onkin pieniä ihmeitä.

Rita no 291

Elämän taikaa – ensimmäinen tarina

Kuinka elää ihmeiden täyttämää elämää? Sitä ei voi kutsua esiin loitsuilla, rituaaleilla tai manauksilla. Elämän taikaa ei voi saavuttaa eristäytymällä elämästä ja jokapäiväisestä toiminnasta. Jokainen päivä suo lukemattomia mahdollisuuksia ja on oltava valmis vastaanottamaan noita ihmeitä.

Tuon maailman voi tavoittaa kun oivaltaa, että kasvu ja kypsyminen ei tapahdu sisäisen lapsemme kieltämisellä tai huomiotta jättämisellä. Lapsen maailma on täynnä ihanaa taikaa ja lumoa. Jokainen päivä tuo uusia mahdollisuuksia kokea seikkailuja ja uusia ihmeitä.

Muistatko kuinka kaikki oli ihmeellistä? Kaikki, mitä saattoi kuvitella, oli todellista – olipa se kummitus, avaruuslaiva tai vaikkapa keiju. Pystyi olemaan ihan mitä halusi – intiaani, merirosvo, yksisarvinen. Näit pilvissä eläimiä, hahmoja, joita pilvi keijut muodostivat. Ei ollut mitään rajoituksia, rajoja, sääntöjä.

Matka omasta maailmasta siihen maailmaan, jota kutsutaan kuvitelluksi, mielikuvituksen tuotteeksi, oli saman verran matkaa kuin komeroon tai takapihalle. Jokainen pilvi, kukka, ruohonkorsi kertoi omaa tarinaansa ja lapsena me kuuntelimme ja kuulimme nuo ihanat tarinat.

Nyt pilkkaamme ja nauramme niille, jotka näkevät tuon maailmaan. Minun sanotaan “hörhöilevän” näiden eri todellisuuksien kanssa, mutta en voi kieltää sitä, mitä olen lapsesta saakka kokenut. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta joskus tuntuu sen salliminen tuottavan monelle ongelmia.

Rita no 291