Kuinka elää ihmeiden täyttämää elämää? Sitä ei voi kutsua esiin loitsuilla, rituaaleilla tai manauksilla. Elämän taikaa ei voi saavuttaa eristäytymällä elämästä ja jokapäiväisestä toiminnasta. Jokainen päivä suo lukemattomia mahdollisuuksia ja on oltava valmis vastaanottamaan noita ihmeitä.
Tuon maailman voi tavoittaa kun oivaltaa, että kasvu ja kypsyminen ei tapahdu sisäisen lapsemme kieltämisellä tai huomiotta jättämisellä. Lapsen maailma on täynnä ihanaa taikaa ja lumoa. Jokainen päivä tuo uusia mahdollisuuksia kokea seikkailuja ja uusia ihmeitä.
Muistatko kuinka kaikki oli ihmeellistä? Kaikki, mitä saattoi kuvitella, oli todellista – olipa se kummitus, avaruuslaiva tai vaikkapa keiju. Pystyi olemaan ihan mitä halusi – intiaani, merirosvo, yksisarvinen. Näit pilvissä eläimiä, hahmoja, joita pilvi keijut muodostivat. Ei ollut mitään rajoituksia, rajoja, sääntöjä.
Matka omasta maailmasta siihen maailmaan, jota kutsutaan kuvitelluksi, mielikuvituksen tuotteeksi, oli saman verran matkaa kuin komeroon tai takapihalle. Jokainen pilvi, kukka, ruohonkorsi kertoi omaa tarinaansa ja lapsena me kuuntelimme ja kuulimme nuo ihanat tarinat.
Nyt pilkkaamme ja nauramme niille, jotka näkevät tuon maailmaan. Minun sanotaan “hörhöilevän” näiden eri todellisuuksien kanssa, mutta en voi kieltää sitä, mitä olen lapsesta saakka kokenut. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta joskus tuntuu sen salliminen tuottavan monelle ongelmia.