Mistä nousee esiin tarpeemme antaa lapselle aina vain uusia tavaroita?
Pilaammeko lapsemme tällä jatkuvalla tavara virralla?
Tarve tuntuu tulevan omasta lapsuudestamme, jolloin koimme meiltä puuttuvan sitä ja tätä. Lapsella on uskomaton kyky viihdyttää itse itseään pelkästään yksinkertaisten tavaroiden avulla. Hänelle riittää kattila ja kattilan kansi, jolla hän saa aikaan itselleen iloa, mutta vanhempien korvat voivat olla kovalla koetuksella. Pelkkä kannellinen peltipurkki, jossa on muutama lego palikka, saa aikaan valtavaa riemua lapsessa ja hän helistää purkkia onnellisena.
Mieti annatko lapselle liian vaikean lelun lapsen ikään nähden ja hän ei osaa edes leikkiä lelulla, mutta sinä ostat taas uuden, koska luulet ettei tuo aikuisempi lelu ollut hyvä, lapsi ei pitänyt siitä ja siksi lapsi ei leiki sillä. Jos lelu on liian vaikea lapselle, sinun tulee leikkiä sillä ja näyttää lapselle, kuinka sillä leikitään.
Mitä lapset kaipaavat sinulta on turvallisuuden tunne, vapauden tunnetta ja rakkautta, jota ei koskaan voi antaa liikaa. Haluat lapselle onnellisen ja hyvän elämän, mutta tiedosta ettei sellainen elämä ole riippuvainen materiaalisista asioista.
Hämmennät vain lasta, kun etsit onnelliseksi tekemiseen jatkuvaa tavaroiden ostamista. Näin tehdessäsi saat hänet uskomaan, että onni tulee lelujen ja makupalojen muodossa eikä iloittavasta olemassaolon kokemuksesta, joka on rakkauden ja vapauden ympäröimänä. Kannustat lasta tutkimaan itse maailmaa ympärillään.