Antaessaan voi löytää iloa, mutta liika antaminen vie epätasapainoon.
Antaminen ja vastaanottaminen ovat yksi ja sama asia, mutta voi olla odotuksia, että olemalla jatkuvana antavana osapuolena voin houkutella itselleni yltäkylläisyyttä. Saattaa kuitenkin kokea pettymystä, kun anteliaisuus ei tuotakkaan tuloksia.
Miksi en saanut sitä vaikka annoin niin paljon?
Vastaus löytyy noista odotuksista – annoit saadaksei itsellesi jotain vastineeksi. Aikomukseesi liittyi siis oman edun tavoittelu. Aikomuksesi saattoi olla täysin tahaton, mutta odotit kuitenkin alitajuisesti jotain vastineeksi ja antaminen ei ollut täysin pyyteetöntä.
Kun oivallat antamisen pyyteettömyyden, päästät irti ajatuksesta saavuttaa jotakin vastineeksi. Näin vapautau luonnollisen virtauksen ja sallit elämääsi runsautta.
Kun antamiseen liittyy kaupankäyntiä. lahjoitukset eivät enää ole lahjoja, niistä tulee vaihdon välikappaleita. Jos sinun on vaikea luopua odotuksista, joita antamisen taakse piiloutuu, ehkä on hyvä miettiä toimitko todella antamisen hengessä vai haluatko vain yksinkertaisesti helpompaa elämää.
Entäpä hyväntekeväisyys? Olisiko parempi antaa jollekin, jonka tiedät kärsaivän puutteesta? Näin tiedät kuka on apuasi saanut. Aina kun annat, kysy itseltäsi toivotko jotain vastineeksi ja ehkä huomaat antamisen takan olevan odotulsen.- helpompi elämä, taloudellisia etuja tai mahdollisuuksia – kaikki nämä ovat vaihtokaupan merkkejä.
Huomio myös ettei antamisen tarvitse olla aina rahaa – voit olla ystävällisempi ympärilläsi olevia kohtaan – hymyillä enemmän, olla kohteliaampi ja huomaavaisempi.